Elämää lapsiperheessä ja mietteitä lastenvaatteista.



maanantai 14. maaliskuuta 2011

Lempparit

Meidän vanhempi neiti on erittäin tarkka vaatteistaan ja siitä miltä ne tuntuvat päällä.
Farkkuja hänelle on aivan turha ostaa, koska ei hän niitä suostu päällensä pistämään.
Vaatteiden ei tule kiristää, eikä painaa. Kaula-aukko ei saa koskea kaulaa – hui pooloja ei tosiaankaan suostu päällensä pistämään. Napit ja nepparit vain vaikeuttavat pukemista, koska jos niitä on jokaisen niistä oltava kiinni, kuten narujen solmittuna.



Se lempipaita saatetaan salaa äidiltä kaivaa pyykkikorista päälle jos ei kaapista löydy sitä toista lempipaitaa.
Olen myös löytänyt illalla vaatejemmoja, yöpuvun pukemisen jälkeen. Tyttö on laittanut mukavasti nuhjaantuneet vaatteet ”puolipitoiseksi” äidiltä piiloon, ettei äiti vie niitä pyykkiin.



Vaikka ykkösenä vaatekriteerinä hänellä on se miltä ne tuntuvat, katsoo hän jo värejä sopivatko ne yhteen. Sitten meiltä lähteekin päiväkotiin monesti täysin punainen tai jopa musta tyttönen.
Tästä huolimatta olemme sopineet, että päiväkotiin valitaan vaatteet yhdessä neuvottelemalla, mutta kotona tyttö saa olla miten haluaa (paitsi äiti saa esittää toiveita, jos tulee vieraita). Jos ollaan lähdössä johonkin tai on juhlat äiti päättää. Vaikka äiti päättäisikin en halua pukea lasta silti epämukavasti, että toinen kärsii kokoajan, kuten kiristävät pillifarkut tai se poolo.







2 kommenttia:

Onaha kirjoitti...

Teidän esikoinen on samanlainen kuin meidän tyttö! Varsinkin pienenä oli todella tarkkaa vaatteiden mukavuuden kanssa. Missään nimessä ei saanut mikään kiristää kaulalla, ei siis pooloja ja haalareiden ja takkien kaulusten kanssa oli tarkkaa! Samoin housujen vyötäröt ja tosiaan farkkuja ei vieläkään rakasta, vaikka pikkuhiljaa muoti alkaa mennä sen verran edelle mukavuudesta, että käyttää niitä silti ;) Tregginsit on mukava keksintö ja vyötärökiristykselliset farkut.

Anonyymi kirjoitti...

Meillä asustaa ihan samanmoinen poika. Onneksi neuvotteluvaraa tulee vähän lisää iän kanssa,mutta aina ei hirveästi naurata. Joka aamu käydään esim.keskustelua siitä,miksi ei voi lähteä pakkaseen kaula paljaana.. Onneksi kohta on kesä.